Tervetuloa lukemaan LC Flynnien ensimmäistä virallista osaa. Toivottavasti pidätte. Kommentoida toki saa :)

~~~~

Heti junasta poistuttuaan Bianca lähti ripeästi pois juna-asemalta. Hän käveli lähimmälle rakennukselle ja astui määrätietoisesti portaiden eteen. Kunpa kaikki miehet täällä eivät olisi samanlaisia, nainen ajatteli ohittaessaan häntä herkeämättä tuijottavan, arviolta noin 30-vuotiaan miehen.

Ovesta sisään tullessaan Bianca näki nuoren, komean miehen seisoskelevan turhautuneena vähän matkan päässä. Hän käveli miehen luo ja suoristi paitansa.
Hei, olen Bianca”, nainen sanoi hymyillen. Hän vilkaisi vanhaa miestä, joka kääntyi kiinnostuneena kaksikon suuntaan.
”Olen Heikki. Miten voin auttaa?” toinen esittäytyi.
”Tuota... Missä olen?” Bianca kysyi. Heikki teki jotakin, jota nainen ei osannut odottaa. Hän alkoi nauramaan.
Twinbrookin salongissa. Etkö huomannut kylttejä?” mies vastasi naurun välistä. Sitten hän kääntyi katsomaan taakseen. ”Isä...” hän sanoi takanaan seisovalle vanhukselle ja viittoi tämän poistumaan.

Bianca tajusi vasta illalla kotitontillensa päästyään, että hän oli vailla yöpymispaikkaa. Seuraavaksi hän soitti taksin ja käski kuskin ajaa hänet motellille, josta nainen oli kaupungilla ollessaan sattunut kuulemaan. Kuski käänsi päänsä Biancan suuntaan ja lateli jos jonkinmoisia iskurepliikkejä.
Pidä nyt vain katseesi tiessä ja aja minut sinne motellille”, Bianca tokaisi ja rypisti otsaansa. Taksikuski käänsi katseensa ja käynnisti auton vaiteliaana.

Jonkin ajan kuluttua kuski ilmoitti, että ei voisi viedä Biancaa pidemmälle. Naisen olisi jatkettava matkaansa jalan.
Sinne on melko helppo löytää”, Georgeksi esittäytynyt kuski opasti, ”kuljet vain noin 500 metriä suoraan.” Bianca kiitti ja kiiruhti matkaan. Hän juoksi varovasti ohkaisilla koroillaan. Kyllä minä sinne löydän, hän toisteli itselleen ajatuksissaan.

Bianca oli juossut jo hyvän tovin, mutta ei vieläkään nähnyt merkkiäkään motellista. Minä löydän sen aivan pian, sinnehän on helppo löytää... Kuullemma, nainen puhui itselleen hiljaa mielessään. Parasta olisikin, sillä hänen energiansa alkoi käydä vähiin, hän ei jaksaisi enää kauaa...

Sitten se tapahtui. Biancan jalat pettivät alta ja hän valahti maahan. Hänen kätensä hautautui hiekkaan ja taittui epämukavasti. Niin hän vietti ensimmäisen yönsä Twinbrookissa, kylmällä ja inhottavalla hiekalla nukkuen.

Aamulla noin kello kuuden aikaan Bianca oli herännyt epämukavalta hiekalta ja lähtenyt hoiperrellen kohti kotia. Vähän aikaa kuljettuaan hän kuitenkin tajusi, ettei millään jaksaisi kulkea jalan koko matkaa kotiin, joten hän soitti taksin ja pyysi sitä viemään hänet kotiin. Kotitontillaan nainen huomasi lehden postilaatikon vieressä ja syventyi sen lukemiseen. Yhtäkkiä hänen silmiinsä tarttui työpaikkailmoitus.
Vapaa työpaikka sairaalalla. Bianca kiljui ja hyppi mielessään ja etsi sen jälkeen numeron, johon saisi soittaa tiedustellakseen työpaikkaa.

Lopulta numero löytyi ja Bianca otti puhelimensa jännittyneenä taskustaan. Hän näppäili jäykin sormin numeron puhelimeen ja painoi vihreää luuria. Puhelin tuuttasi hetken, kunnes toisessa päässä vastattiin. Bianca kertoi nimensä ja alkoi sen jälkeen kyselemään vapaasta työpaikasta.

Seuraavana yönä Biancan ei enää tarvinnut etsiä motellia pimeässä yössä, sillä hän oli soittanut paikalle remonttimiehet ja he olivat rakentaneet naiselle pienen mökin tontin laitaan. Illalla Biancan oli vaikea saada unta, vaikka tällä kertaa hän saikin nukkua omassa sängyssään – huomiseksi sovittu työhaastattelu jännitti häntä kovasti. Lopulta hän kuitenkin nukahti ja näki koko yön unta, kuinka hän oli työhaastattelussa. Aina uudelleen ja uudelleen hänen unensa loppui, ennenkuin hän sai tietää, saiko paikan, ja alkoi sitten taas uudelleen.

Aamulla Bianca söi nopeasti aamupalan ja soitti sen jälkeen taksin. Sairaalalla hän hyppäsi kyydistä ja maksoi taksikuskille. Sitten hän astui varovasti sisään sairaalan isoista ovista.
Olen Bianca Flynn ja tulin työhaastaatteluun”, hän kertoi infossa istuneelle nuorelle naiselle, joka opasti hänet oikeaan huoneeseen.


Seuraavana päivänä Bianca huomasi saaneensa postia.
Laskuja, laskuja, laskuja...” hän mutisi, kunnes huomasi jotakin erityistä laskujen seassa. Bianca allekirjoitti laskut nopeasti ja avasi sitten kirjeen ja alkoi lukemaan.
Hyvä Bianca Flynn,
Ensimmäinen työpäiväsi alkaa torstaina ja sinua saavutaan hakemaan kello 08.00.

Enempää Bianca ei vielä lukenut, vaan alkoi hyppimään ilosta tiputtaen samalla vanhingossa paperin maahan. Hänellä oli nyt oikea työ!

Loppupäivän hän oli kirjastossa etsien tietoa, jota hän voisi urallaan lääkärinä tarvita. Hetken hän myös pelasi tietokonetta vastaan shakkia kehittääkseen logiikantaitojaan.

Bianca oli liian myöhään illalla huomannut, että oli aika mennä nukkumaan. Hän ei enää ehtisi kirjastolta kotiin, joten naisen oli pakko lähteä uudelleen motellia etsimään – tällä kertaa kuitenkin paremmalla menestyksellä. Ei kulunut kauaakaan, kun Bianca oli jo varannut itselleen huoneen ja nukkui siellä onnellisena.

Aamulla Bianca heräsi virkeänä ja iloisena uuteen päivään ja oli jo aikaisin jalkeilla syömässä aamumurojaan. Syönnin jälkeen eräs talon asukas haastoi naisen shakkiotteluun, ja hän tietenkin suostui. Pitkän ja haastavan ottelun jälkeen Bianca lopulta voitti tämän, joka suuttui häviöstä ja lähti.
Hän on aina tuollainen, mutta vakioasiakkaamme”, motelli-infossa seisova nainen kertoi Biancalle.

Bianca oli jutellut vastaanottovirkailijan kanssa motellilla niin kauan, että joutui lopulta juoksemaan töihin. Hänen onnekseen motellilta sairaalalle ei ollut pitkä matka.
Tervetuloa, Bianca!” huudahti hänen työnantajansa Biancan astellessa sisään. Mies esitteli hänet muille ja antoi sitten Biancalle hänen ensimmäisen tehtävänsä.

Biancaa oli pyydetty töiden jälkeen keräämään puistojen hedelmäpuista, -pensaista ja -köynnöksistä sato ja tuomaan sen sitten kaupungintalolle. Tottakai Bianca suostui, sillä siitä hän tienasi hiukan ylimääräistä rahaa, jolla hän saisi taas piakkoin kutsuttua remonttimiehet luokseen hommiin. Muutama hedelmä kyllä ajautui myös naisen suuhun, kun kova nälkä yhtäkkiä yllätti, mutta hän uskoi, ettei kukaan sitä huomannut.

Bianca oli ostanut ongen ja muita kalastamiseen tarvittavia välineitä töistä tienatulla rahalla, ja nyt olikin huomannut pitävänsä kalanpyynnistä. Vaikka hän alkoikin jo pikkuhiljaa saada enemmän ja enemmän saalista, useimmiten hän päästi kuitenkin kalat takaisin veteen.

Eräänä päivänä, kun Bianca pitkästä aikaa päätti soittaa Heikille, mieheen ei saanutkaan yhteyttä. Seuraavaksi hän soitti taksin ja lähti salongille, mutta siellä häntä odotti vain autio huone, ei Heikkiä eikä edes tämän isää, joka Biancan kuuleman mukaan oli stylisti ja työskenteli samassa rakennuksessa poikansa kanssa.

Kun Heikin etsiminen epäonnistui, päätti Bianca lähteä läheiseen puistoon etsimään uusia tuttavuuksia. Puistossa hän ei kuitenkaan ketään nähnyt, eikä se ollut ihmekään – kukapa nyt olisikaan ollut puistossa niin myöhään illalla? Yhtäkkiä hän kuuli tutun äänen takaansa ja kääntyessään näki Heikin kävelevän paljasjalkaisena häntä kohti.
Bianca! Mitä teet täällä näin myöhään, aivan yksin?” mies kysyi ihmeissään.
”Kunhan... Olen tylsyyttäni”, Bianca sanoi hiljaa.
Näin sinut täällä tullessani elokuvateatterista ja päätin tulla tervehtimään”, Heikki kertoi.
Ai, siellä sinä siis... Öh... Jaa”, nainen mutisi epäselvästi rikkinäisiä lauseita.

Koska Heikki asui vähän Biancan talon jälkeen, he päättivät ottaa saman taksin ja jäädä Biancan talon kohdalla pois, jolta Heikki voisi kävellä kotiinsa. He huikkasivat ohiajavan taksin pysähtymään ja hyppäsivät kyytiin.
Mihinkäs pariskunta haluaa?” kysyi taksikuski kiusoitellen. Heikki kuiskasi Biancalle kuskin olevan miehen ystävä, Frederick.
Me olemme vain ystäviä”, Bianca murahti ärsyyntyneenä.
”Osoitteeseen Lätäkkötie 16, kiitos”, hän jatkoi sitten. Taksikuski käynnisti auton ja lähti matkaan.

Kun taksi oli vienyt heidät Biancan talon eteen, Bianca kysyi Heikiltä, tahtoisiko tämä jäädä vähäksi aikaa. Heikki vastasi myöntävästi, mutta menikin sitten vain suoraan sisään ja kun Bianca seurasi tätä, mies oli sängyllä lukemassa Biancan pari päivää sitten ostamaa rakkausromaania.
Anteeksi, jos tämä ei mielestäsi ole soveliasta, mutta huomasin tämän kirjan sängylläsi ja minun oli pakko alkaa lukemaan sitä! Minä suorastaan rakastan rakkausromaaneja”, Heikki selitti kääntämättä katsettaan kirjasta hetkeksikään.
Minun puolestani voit saada sen vaikka omaksesi, mutta nyt olisi varmaan aika lähteä”, nainen mutisi katsoen toista oudoksuen. ”Voi kiitos, Bianca! En unohda tuota tekoa ikinä. Hyvää yötä”, tämä huudahti vastaukseksi ja lähti kotiinsa, jonka jälkeen Bianca kävi nopeasti nukkumaan.

Seuraava päivä oli sunnuntai, joten Biancalla ei ollut töitä. Sinä aikana hän kalasti ja katseli perhosia ja muunlaisia ötököitä. Jotkin yksilöt olivat melko kesyjä ja yksi perhonen tuli jopa Biancan nenälle istumaan, kun hän siinä jonkinaikaa seisoi hiljaa paikallaan.

Eräänä päivänä töissä ollessaan Bianca kuuli läheisessä ravintolassa järjestettävästä kilpailusta, joten töiden loputtua hän suunnisti sinne. Parin tunnin kuluttua nainen asteli iloisena ulos ja koko lähiympäristön täytti huuto:
Minä voitin, minä voitin! Minä todella voitin!”

Illalla Bianca käytti motellin tietokonetta ja aloitti kirjoittamaan ensimmäistä kirjaansa, jonka nimeksi antoi Kanojen elämä ja kuolema. Hän kiinnitti juuri ostamansa muistitikun tietokoneeseen ja alkoi kirjoittamaan.

Eräänä päivänä Bianca oli ruokakaupan takana sijaitsevassa pienessä puistontapaisessa, kun näki jotakin uskomatonta. Jotakin niin komeaa, ettei koskaan ollut uskonut näkevänsä mitään sellaista. Hän käveli hatarasti tuntemattoman miehen luo.
Hei... O-olen Bianca. Bianca Flynn”, Bianca takelteli yrittäen kuulostaa mahdollisimman järkevältä, siinä kuitenkaan pahemmin onnistumatta.
Olen Heimo Kikeroinen”, toinen vastasi hymyillen. ”Hauska tutustua.”

Olen nähnyt sinut joskus aiemminkin”, Heimo sanoi katsellen toista miettivästi. ”Tuskinpa”, Bianca vastasi.
Tai siis, tarkoitan, etten minä ainakaan ole nähnyt sinua”, nainen jatkoi nopeasti.
No, ehkä vain kuvittelin... Tai sitten en”, Heimo sanoi hiljaa ja käänsi katseensa maahan.
Mistäs sitä ikinä tietää.”

Illan hämärtyessä oli keskustelu muuttunut yhä tuttavallisemmaksi ja he olivat pikkuhiljaa hivuttautuneet lähemmäs toisiaan.
Pian on varmaankin aika mennä”, Heimo kuiskasi hiljaa. Bianca ei vastannut. ”Alkaa tulla pimeää”, Heimo mutisi. Mies otti taskustaan paperin ja kynän ja kirjoitti siihen numeronsa.
”Soita minulle”, hän sanoi hymyillen.
Lainaahan sitä kynää”, Bianca sanoi ja repäisi hellästi paperin kahtia Heimon kirjoituksen alta. Sitten hän kirjoitti toiselle palalle oman numeronsa ja ojensi sen Heimolle.
”Soita itse”, nainen sanoi ja iski silmää. Pari halasi ja kumpikin lähti omiin suuntiinsa.

Heimon lähdettyä kotiin jäi Bianca vielä paistamaan hodareita itselleen ja muille puistossa olleille. Saatuaan ne valmiiksi hän laski ne pöydälle ja kutsui kaikki syömään.
Nauttikaa ruoasta, made by Bianca”, nainen sanoi naurahtaen.

Parin viikon aikana Bianca ja Heimo olivat tapailleet miltei joka päivä. Eräänä viikonloppuna nainen sai taas puhelun Heimolta. Pian he seisoivat eräällä läheisellä niityllä vierekkäin ja jutustelivat, kunnes Heimo kysyi, voisivatko he mennä rantaan. Bianca toki suostui ja niin he juoksivat niityn halki vieri vieressä, kohti Twinbrookin kaunista hiekkarantaa.

Rannalla romantiikka otti parista taas vallan. He olivat lähellä toisiaan, Heimo hyväili käsillään Biancan hiuksia.
Olet hyvin, hyvin kaunis...” Heimo sanoi hiljaa, todella sitä tarkoittaen. Bianca kiitti laskien kädet miehen vyötärölle.

Heimo, minä... Minä pidän sinusta.”

Sitten pari otti askeleen suhteessaan eteenpäin. Bianca otti Heimon kädestä kiinni ja painoi huulensa toisen huulille.
Toden sanoakseni... Minä rakastan sinua. Minä todella rakastan sinua.”

Illalla, ennen kuin Bianca oli käynyt nukkumaan, hän luki uutta rakkausromaaniaan. Hän oli hyvin uppoutunut kirjaan eikä edes huomannut, että kello oli jo yli keskiyön, kunnes yhtäkkiä havahtui lukemasta ja pujahti peiton alle.
"Minä todella rakastan häntä", nainen sanoi juuri ennenkuin nukahti.

Eräänä päivänä Bianca kutsui Heimon erääseen hotelli-baariin viettämään aikaa kanssaan.
Otetaan matsi”, Heimo sanoi saavuttuaan paikalle ja suunnisti heti tyhjän pöytäfutiksen ääreen. Bianca nyökkäsi ja otti asettui pelaamaan.
Jos sinä voitat, tarjoan sinulle ja jos minä voitan, tarjoat minulle”, Heimo esitti tarjouksensa.
Kiinni veti!” toinen huudahti ja alkoi innokkaasti huitomaan palloa pelaajillaan.

Heimo hävisi ja piti lupauksensa, hän tarjosi Biancalle lasillisen. Mies ei kuitenkaan itse liittynyt seuraan.
Tule toki meidän pöytään, kaunokainen”, selvästi jo muutaman ottaneet miehet huutelivat Biancan takaa. Bianca kuitenkin mutristi heille huuliaan ja istui yksin toiseen pöytään. Yhtäkkiä hän muisti toisen miehistä. Hän oli nähnyt tämän niin monta kertaa aiemminkin lähettyvillään. Bianca pudisti päätään. Eihän mies tietenkään häntä vakoilisi, vaikka olisikin ennenkin ollut lähettyvillä.

Juotuaan Bianca kiirehti takaisin rakkaansa luo. Heimo kaappasi naisen syleilyynsä ja suuteli tätä. Bianca vilkaisi sivusilmällä miehen suuntaan, jonka oli nähnyt monesti ennenkin. Tämä katsoi herkeämättä heidän suuntaansa ja näytti vihaiselta. Ehkä hän on vain ihastunut minuun, Bianca tulkitsi miehen reaktion mielessään, mutta minä en rakasta ketään muuta kuin Heimoa.

Illalla Biancan päästyä kotiin häntä odotti jälleen laskujen maksaminen.
Saisinpa minä välillä jotakin mukavaa postia, joka piristäisi. Laskujen maksaminen on ainaista surua”, nainen mutisi naurahtaen ja työnsi laskut takaisin postilaatikkoon kuitattuaan ne.

Sisälle päästyään Bianca vähensi vaatteitaan ja istahti syömään jäätelöä.
Täällä on ihmeen kuuma”, nainen mutisi puoliääneen. Hän nosti hiuksiaan pois otsalta ja jatkoi syömistä. Lämpimänä iltana suklaajäätelön syömistä ei voita mikään.

Muutaman viikon päästä Bianca juoksi innosta puhkuen kohti työautoa. Hänet oli työpäivän jälkeen kutsuttu työnantajan toimistoon. Nainen pelkäsi jo saavansa potkut huonon työnteon ansiosta, mutta kaikeksi ihmetykseksi hänen työnantajansa, nuori mies nimeltään Hugh olikin kertonut Biancan saavan ensimmäisen ylennyksensä!

Biancalla oli myös toinen syy iloisuuteen – Heimo oli nyt muuttanut vakituisesti samaan talouteen ja taloakin oltiin saatu laajennettua. Nyt he mahtuivat hyvin asumaan siellä kahdestaan... Kunhan uusia asukkaita ei lähiaikoina olisi tulossa, kaikki olisi hyvin.

Bianca alkoi heti tekemään itselleen ja Heimolle ruokaa – hän oli jo lopen kyllästynyt purkkiruokiin! Heimo puolestaan lähti kaupungille. Bianca oli nimittäin vihjannut miehelle uusien vaatteiden ostosta ja hiustenleikkuusta. Iloisena hän silpoi salaattia – hän oli varma, että Heimo palaisi pian tyylikkäänä uusien vaatteidensa kera.

Ja totta se oli! Pian Heimo käveli iloisena ovesta sisään ja tervehti tyttöystäväänsä. Bianca kääntyi ihastuneena katsomaan. Partansa Heimo oli pitänyt, sillä sen pois ajaminen olisi ollut liian suuri suru miehelle – olihan hän hiuksensakin leikannut Biancan vuoksi.
Heimo, olet hurmaava!” Bianca huudahti kiiruhtaen halaamaan toista.
”Kiitos, kiitos. Jokos ruoka on valmista?” Heimo naurahti iloisesti ja tuikkasi suukon Biancan poskelle.

Syötyään Bianca ja Heimo vähensivät vaatteitaan ja kävivät vierekkäin nukkumaan.
Minä rakastan sinua, Bianca”, Heimo mutisi epäselvästi juuri ennen nukahtamistaan.
Minäkin sinua.”

Aamulla Bianca ja Heimo olivat heränneet samoihin aikoihin ja istuivat yhdessä aamupalalla.
Bianca...” Heimo aloitti.
Niin?” Bianca kysyi kääntäen katseensa lautasestaan.
Tämä on parasta salaattia, jota olen koskaan syönyt.”

Pian Bianca kuuli ystävänsä auton tööttäyksen pihalla. Hän painoi huulensa nopeasti Heimon huulille ja astui ulos ovesta.
Hei sitten! Koita pärjätä”, nainen huudahti kävellessään iloisena autoon.
Hei hei, rakas”, Heimo huusi sisältä tiskatessaan.

Biancan ollessa töissä Heimo ahkeroi kotona. Hän siivosi, ja myös korjaamaan mies sai opetella, kun kodinkoneet hajosivat käsiin. Ahkera ja tunnollinen mies hän oli.

Kun kaikki kotihommat oli tehty, päätti Heimo lähteä kaupungille. Hän suunnisti keskustaan ja alkoi siellä soittamaan kitaraa. Vaikka ei ollutkaan vielä kovin hyvä soittamaan, sai hän kuitenkin jo hieman yleisöä – jotka tosin olivat muutama mummo ja pappa. Luultavasti kuuroja, Heimo arveli, sillä ei hänen soittonsa vielä kuunneltavan arvoista ollut.

Saatuaan tarpeeksi soittamisesta päätti Heimo käväistä uimalassa. Hän vaihtoi vaatteet miesten vessassa ja laskeutui sitten portaita viileään veteen. Eräs nainen vilkaisi häntä tuimasti ja lähti sitten, niinkuin uima-allas olisi ollut vain häntä varten. Heimo nautti vedessä olosta ja vietti uimalalla parikin tuntia.


Sillä välin  Bianca oli päässyt töistä ja lähti nyt urheilustadionille, sillä häntä oli pyydetty tulemaan sinne testaamaan uutta kuntoilumenetelmää ja antamaan siitä mielipide. Miksihän minut siihen tehtävään valittiin, nainen mietiskeli itsekseen astellessaan stadionin suurista ovista sisään.

Seuraavana aamuna Bianca oli tavalliseen tapaansa pöydän ääressä lukemassa rakkausromaania, sillä se sai naisen rauhoittumaan ja rentoutumaan ennen työpäivää. Aina välillä nainen vilkaisi hymyillen rauhaisasti uneksivaa Heimoa.

Biancan lähdettyä töihin Heimo heräsi ja hoiti aamutoimensa. Sen jälkeen hän hyppäsi autoonsa ja lähti ajamaan kohti Hartikaisten kaatopaikkaa. Sieltä löytyi usein kaikenlaista, jota voisi käyttää itse tai myydä. Koska hänellä ei ollut töitä, hän päätti olla muulla tavoin hyödyksi ja tienata rahaa.

Kun Heimo yritti kaatopaikalle päästyään pyydystää joitakin ötököitä, joita maassa möngersi, hän saikin kokea ikävän yllätyksen; mies sai ötökän pureman sormeensa. Hän kuitenkin arveli, ettei ötökkä ollut myrkyllinen, joten hän jätti asian sikseen.

Juuri kun Heimo luuli löytävänsä jotakin, hänen käteensä tarttuikin vain vanha putkenpala.
Tämä tuskin on minkään arvoinen”, mies tuhahti ja heitti putken olkansa yli.

Yhtäkkiä hän näki jotakin. Mies lähti kävelemään sen suuntaan, ja pian esine osoittautui vanhaksi, luultavasti tulipalossa vaurioituneeksi telesivisioksi. Ensin hän ajatteli ottaa sen mukaansa, mutta pysähtyi sitten ajattelemaan – minkä arvoinen palanut televisio muka olisi? Tuskin kukaan sitä haluaisi edes ostaa.

Töiden jälkeen Bianca suunnisti uimalaan. Hän kävi vessassa vaihtamassa kaksiosaisen uima-asunsa päälleen ja tuli ympärilleen vilkuillen ulos. Sitten hän käveli uima-altaalle ja kapusi portaat alas veteen.

Kun Bianca pääsi uima-altaaseen, tuli eräs ilkeä mies roiskuttamaan häntä. Bianca kuitenkin suuttui ja roiskutti takaisin, joten mies pyysi hiljaa anteeksi ja ui toiselle puolen allasta. Nainen katsoi toisen perään hölmistyneenä.

Muutaman päivän päästä Heimo herrasmiehenä vei Biancan syömään. He vaihtoivat päälleen juhlavaatteet ja istuivat autoon. Koko matkan he istuivat hiljaa, välillä toisiinsa vilkuillen.

Pian he olivat perillä ja astelivat ravintolaan. Kummatkin päättivät tilata Ratatouillea. Heidän istuessaan pöytään ei enää jatkunut hiljaisuus, vaan parin iloinen keskustelu täytti koko ravintolan pihan.

Aamulla Heimo nousi sängystä varovasti, yrittäen olla herättämättä Biancaa. Hän istui keittiön pöydän ääreen syömään keittoa. Varovasti hän ryysti kuumaa keittoa. ”Suu palaa, suu palaa!” mies huudahti heiluttaen kättään suunsa edessä ja juoksi hanan luo juomaan.

Muutaman tunnin kuluttua Bianca oli taidegalleriassa, kun eräs vanha rouva alkoi oireilemaan. Hän kiirehti paikalle ja antoi vanhukselle rokotteen ja tutki tämän sairauksien varalta. Hänellä ei kuitenkaan ilmennyt mitään, mistä nainen ei olisi jo ennemmin tiennyt. Rouvan oireet loppuivat lyhyen ja nainen kiitti sydämensä pohjasta.
Sitä varten lääkärit ovat”, Bianca totesi hymyillen.

Sillä välin kotona oleskeleva Heimo oli huomannut naapurin kaatuneen roskapöntön ja päätti mennä nostamaan sen. Naapuri oli ikkunasta nähnyt Heimon ystävällisen eleen ja kiitti tätä hymyillen.
Täytyyhän naapuria auttaa mäessä”, oli Heimo naurahtanut.

Sinä iltana Bianca ja Heimo olivat tavalliseen tapaansa sängyllä päivän tapahtumista.
Minä todella haluaisin lapsia...” Bianca vaihtoi yhtäkkiä puheenaiheen.
Niin minäkin, mutta eihän meillä ole tilaakaan... Saatika varaa”, Heimo sanoi levittäen käsiään.
Kai se sitten niin on”, Bianca huokaisi pettyneenä. Toinen huomasi naisen pettymyksen.
Aina me jotakin keksimme!” Heimo sanoi iloisena ja kaappasi naisen syleilyynsä.

Bianca oli samaa mieltä, aina he jotain keksivät. Niinpä he ryhtyivät tositoimiin...

Seuraavana päivänä Bianca kuitenkin mietti kauhuissaan, mitä ihmettä he oikein olivat menneet tekemään. Heimo oli ollut oikeassa, ei heillä ollut tilaa eikä varaa kasvattaa lasta! Nainen kuitenkin uskoi, ettei vahinkoa ollut vielä tapahtunut eikä lasta tulisi.

Heimo oli mennyt ystävystymään naapureihin, joten Bianca päätti lähteä kirjastoon. Rahat olivat tiukilla, joten hän jatkoi kirjoittamista saaden siitä rahaa. Koskaan ei voisi tietää, jos yhtäkkiä rahaa tarvittaisiinkin...

Yhtäkkiä hän tunsi ruoan nousevan ylös. Nainen hyppäsi ylös tuolista ja juoksi vessaan toisten oudoksuvista katseista huolimatta. Hän lysähti vessaan ja antoi oksennuksen pulpahtaa pönttöön. Hän oletti oksettavan olonsa johtuvan siitä, ettei hän ollut pitkään aikaan syönyt mitään, joten nainen nousi ja lähti vähin äänin kotiin.

Missä sinä olit näin myöhään?” Heimo kysyi ihmeissään Biancalta, kun tämä saapui kotiin vasta illalla.
Tuota... Kirjastossa”, nainen mutisi jättäen kertomatta oksennusreissustaan, sillä se tuskin merkkaisi mitään vakavaa. Töissäkin sitä oli liikkeellä. Hän otti jääkaapista lautasellisen pastaa ja kävi syömään.

Muutaman viikon kuluttua Bianca tunsi töissä ollessaan vaatteiden kiristävän inhottavasti vatsan kohdalta. Lisäksi hänellä oli jälleen oksettava olo. Nainen päätti mennä kysymään asiasta kollegoiltaan, ja yksi heistä antoi Biancalle raskaustestin. Hän kävi vessassa tekemässä sen ja pian tulos oli ruudulla näkyvissä – he saisivat lapsen! Bianca lainasi raskausvaatteita sairaalasta ja asteli ulos.

Yhtäkkiä sairaalan pihaan ilmaantui nainen, jolla oli hirmuiset vatsakivut. Bianca oli juuri lähdössä, kun näki tuskastuneen naisen ja kiirehti auttamaan tätä. Bianca auttoi naisen sairaalaan ja kertoi vastaanottovirkailijalle sen, mitä oli nainen kertonut hänelle ja mitä hän oli itse nähnyt. Nainen sai hoitoa hetimmiten ja Bianca lähti jatkamaan matkaansa.

Bianca suunnisti sairaalalta suoraan erääseen puistoon keräämään satoa, sillä häneltä oli taas pyydetty apua sadon keräämisessä. Se työ Biancalle tietysti kelpasi – hänellehän kelpasi kaikki, mistä sai rahaa.

Sadon kerättyään Bianca lähti erääseen puistoon. Patriisiaksi esittäytynyt mummo pyysi naista pelaamaan kanssaan, johon Bianca tietenkin suostui, sillä tarvitsihan hän logiikantaitojaan töissään. He pelasivat yömyöhään asti ja sopivat vielä joskus ottavansa uudelleenkin. Lopulta Patriisia voitti pelin täpärästi. Bianca oli hyvä häviäjä ja onnitteli Patriisiaa.
Kyllä minäkin vielä joskus sinut voitan”, Bianca lupasi lähtiessään.

Pelin loputtua Bianca oli nälissään. Pian hän huomasi pöydässä lautasellisen hodareita ja käveli sinne.
Saisinko yhden?” nainen kysyi kohteliaasti pöydässä istuvalta naiselta.
Tottahan toki! En minä näitä kaikkia yksin syö, hyvä jos maistuu”, toinen sanoi hymyillen. Bianca istui naisen viereen pöytään ja haukkasi palan hodarista.
Todella maukasta!” hän kehui hymyillen.

Illalla kotiin tullessaan Bianca oli kertonut Heimolle raskaudestaan. Heimo oli suhtautunut uutiseen todella hyvin, vaikka mielessään miettikin, mihin vauva mahtuisi. Aina me jotakin keksimme, Heimo muisteli sanojaan. Aina he jotain keksisivät. Aamulla herätessään hän antoi Biancan vielä nukkua, sillä ajatteli, että vauva mahtoi tarvita paljon unta.
Herätköön sitten kun herää, Heimo ajatteli pedatessaan omaa puoltaan pedistä.

Varsinkin nyt, kun lapsi olisi tulossa, talouteen tarvittaisiin paljon rahaa. Niinpä Heimo päätti lähteä kaupungille pyydystämään perhosia ja ajatteli sitten myydä niitä tutkimuskeskuksella. Hän sai kuin saikin muutaman perhosen napattua ja myöskin myytäviä kiviä.
Kyllä minustakin jotakin hyötyä on”, Heimo sanoi itsekseen hymyillen.

Pyydystettyään muutaman perhosen ja kerättyään pari kiveä Heimo lähti tutkimuskeskukselle myydäkseen ne sinne. Keskus otti ne hyvillä mielin vastaan ja antoi Heimolle mojovan palkkion.
Tule toki toistekin”, huudahti tutkija ovelta miehen poistuessa.

Biancan raskausaika meni hyvin nopeasti, ja pian oli hänen mahansa jo melkoinen kumpu.
Koskas sinä tulet sieltä maailmaan?” nainen puheli mahalleen odottaessaan taksia tien varressa.

Pian taksi saapui ja Bianca hyppäsi kyytiin. Hän käski taksin ajamaan uimalalle, sillä nainen oli raskausaikanaan oppinut pitämään uimisesta. Ei kulunut kauaakaan, kun hän olikin jo laskeututumassa viileään veteen.
Rakastan uimista”, Bianca totesi itsekseen uidessaan altaan toiseen päähän.

Kuukaudet kuluivat ja Biancan maha jatkoi kasvamistaan. Heimo yritti tehdä kaikkensa auttaakseen isomahaista tyttöystäväänsä. Jatkuvasti rikkoutuvat kodinkoneet eivät kuitenkaan auttaneet asiaa. Heimo päätti kuitenkin itse opetella korjaamaan ne ja käski tyttöystävänsä ottaa rennosti sängyllä makoillen ja kirjaa lukien, ja tämä otti vinkistä vaarin.

Usein Heimo halusi tunnustella rakkaansa mahaa. ”Huomasitko, se potkaisi! Se potkaisi!” Heimo innostui, kun tunsi potkun tunnustellessaan Biancan mahaa.
Se tulee varmaankin kohta”, mies sanoi hymyillen ja suuteli tyttöystäväänsä.

Noin pari viikkoa sen jälkeen Bianca tanssi illalla iloisena musiikin tahtiin. Hän odotti innokkaasti lapsen syntymää, samoin kuin miehensä. Heimo oli lähtenyt iltapäivällä kaupungille, mutta lupasi tulla kymmeneen mennessä takaisin kotiin.

Yhtäkkiä Bianca tunsi poltot mahassaan. Hän lopetti tanssimisen lyhyen ja piteli mahaansa. Turhaan hän yritti huutaa Heimoa, sillä mies ei ollut lähimaillakaan. Hän ei pääsisi sairaalaan... Tämä oli naisen ensisynnytys, ja se olisi suoritettava kotona. Ja kaiken lisäksi aivan yksin. Bianca asettui vaivalloisesti sängylle makaamaan ähkien.
Anna minun kestää... Anna tämän onnistua”, Bianca sanoi hiljaa kyyneleen vierähtäessä poskelle.

Samaan aikaan, tyttöystävänsä tuskasta tyystin tietämättömänä Heimo oli kaupungin kapakassa. Yhtäkkiä eräs mies käveli hänen luokseen.
Olet kai Heimo Kikeroinen?” mies kysäisi häneltä.
Olen kyllä, mutta...-”
Tulisitko alakertaan? Minulla olisi vähän asiaa”, mies keskeytti Heimon. Heimo seurasi miestä oudoksuen alas portaita. Mitähän hänellä on mielessään?

Nyt saat luvan selittää, kuka olet ja mitä tämä oikein tarkoittaa?” Heimo huudahti heidän päästessään kapakan melusta.
Olen seurannut teidän elämäänne jo parin vuoden ajan”, mies tunnusti.
Meidän...? Kuule, jos kosketkin Biancaan niin saat tuta seuraukset!” Heimo raivostui.

Katso itseäsi. Bianca voisi saada jonkun niin paljon paremmankin”, mies huudahti kiukustuneena.
Kuules nyt. Me rakastamme toisiamme. Sitä paitsi ketä tarkoitat paremmalla, itseäsikö? Hah!” Heimo ilkkui vihaisena. Miehet katsoivat toisiaan silmät vihaa leiskuen.
Jätä Bianca suosiolla. Minä ansaitsen hänet. Et sinä!” mies raivosi.

Siitä Heimo suuttui. Hän löi toista kovaa poskelle. Yhtäkkiä hän tajusi, mitä oli tekemässä. Mies saattoi olla vaarallinen. Heimo yritti perääntyä, mutta liian myöhään. Hän ei ehtisi enää pakoon.

Yhtäkkiä mies hyökkäsi Heimon kimppuun. Hän löi Heimoa täydellä voimalla kasvoille. Toinen yritti turhaan huutaa apua, sillä kukaan ei kuullut... Hän ei pystyisi puolustautumaan, mies oli liian voimakas. Heimo kaatui lattialle kasvot verisenä ja mies lähti hiljaa pakoon.

~~~~

Kuinka käy Heimon? Entäpä Biancan synnytyksen, ja millainen tuleva lapsi on? Lue seuraava osa :)