Osa 03 - Kasvua kerrakseen - LC Flynn

En olisi ikinä uskonut tätä ittestäni, mutta totta se on - julkaisin seuraavan osan jo alle viikon päästä edellisestä! Kiitos taas muutamasta kommentista kaikille. Varoitan etukäteen, että tämä osa on tylsä ja melko lyhytkin vielä - sain ängettyä mukaan vain 57 kuvaa. Mutta kai niillä nyt pärjätään... Koitetaan saada taas ensi kerralla enemmän!

~~~~

Heimo ja Bianca halasivat toisiaan pitkän tovin, mutta lopulta Heimon mahan murina sai Biancan naurahtaen irroittautumaan.
"Haluaisin viedä sinut syömään", Heimo sanoi katsoen hymyillen kihlattuaan. Bianca nyökkäsi huomatessaan itsekin olevansa jo hyvin nälkäinen. Heimo tarrasi kiinni Biancan kädestä ja niin he lähtivät yhdessä kohti ravintolaa.

Ei kulunut kauaakaan, kun pari oli tilannut ruokansa ja astellut pöytään. Vaikka Heimo olikin hyvin nälkäinen, ei hän saanut silmiään irti Biancasta. Hän oli niin keskittynyt naisen katseluun, ettei edes huomannut pistelevänsä vähintään joka toinen kerta suuhunsa tyhjää haarukkaa, kun hän oli epähuomioissa tiputtanut ruokansa takaisin lautaselleen.
"Suosittelen syömään ruokaa mieluummin kuin haarukkaa", Bianca naurahti lopulta katseltuaan jonkin aikaa huvittuneena Heimon syöntiyrityksiä.
"Niin, tuota... No, olet oikeassa", Heimo mutisi huomatessaan ruoan jälleen tipahtavan, kun hän kallisti haarukkaa.
"Mutta tämä ruoka ei vain millään viitsi pysyä haarukassa!"

Syötyään Heimo ja Bianca suuntasivat tuttuun kapakka-hotelliin. Vaikka Alpo olikin muutama kuukausi sitten teljennyt Heimon tänne, ei hän halunnut sen takia lopettaa täällä käymistä, olihan paikka mukava.
"Kai sinä soitit lapsenvahdin ennen lähtöäsi paikalle?" Heimo varmisti kääntyessään katsomaan Biancaa.
"Tottahan toki! Ja todella etevä se poika kuullemma on. Kertoi, että on ollut lastenhoitajana jo vuosia", Bianca vakuutti hymyillen. He astelivat sisään Polskipisteeseen.
"Hyvä, sillä olen varannut meille huoneen..." Heimo sanoi. Bianca katsoi häntä ihmeissään.
"Täältäkö? Mistä oikein olet saanut rahaa?" nainen kysyi ympärilleen katsellen.
"No, olen tienannut kaupungilla ollessani... Ihmiset esimerkiksi pitävät soitostani!"

Heimo kertoi nopeasti vastaanottovirkailijalle varanneensa yhdeksi yöksi huoneen kahdelle. Virkailija opasti heidät huoneeseensa ja pian he olivat rauhassa kahden kauniissa hotellihuoneessaan.
"Täällä saamme olla rauhassa, ilman lapsia... Keskittyen vain toisiimme", Heimo mutisi pitäen kiinni Biancan kädestä. "Niin, mutta... Tämä on varmasti maksanut omaisuuksia!" Bianca mutisi.
"Älä siitä huolehdi. Ja lapsetkin ovat varmasti hyvissä käsissä, sanoithan lastenhoitajan olevan etevä..."

Eteväkö? Biancan palkkaama lastenhoitaja ei varmaan ollut koskaan edes pitänyt lasta sylissään! Hän antoi Alexandran huutaa väsyneenä tekemättä asialle mitään, ja Bennynkin nuorukainen oli nostanut pois kehdosta kesken tämän unien. Hän varmaankin halusi lapsille vain pahaa! Lopulta, lasten onneksi lastenhoitaja laski kuitenkin kummatkin kehtoihin ja lähti muualle lukemaan laukustaan löytynyttä kirjaa. Mieluummin Benny ja Alexandrakin vain nukkuivat kakkavaipoissaan kuin kärsivät lattialla tai typerän lastenhoitajan kovakouraisissa otteissa unettomuudesta.

Aamupäivällä Biancan ja Heimon tullessa kotiin heitä odotti kauhistuttava näky. Lastenhoitaja oli kaikessa rauhassa lukemassa kirjaa parin sängyllä ja lapset kiljuivat kehdoissaan täyttä kurkkua. Heimo kiirehti auttamaan kärsiviä lapsiaan kun taas äkkipikainen Bianca antoi kunnon haukut lastenhoitajalle.
"Ettäs kehtaat! Tuollaisesta toiminnasta ei sinulle kyllä todellakaan palkkaa makseta!" nainen huusi lastenhoitajalle, joka nousi ja lähti kohti ovea.
"Tänne en kyllä enää toista kertaa tule! Nuo kakaratkin ovat kauheita rääkyviä maanvaivoja!" poika huudahti marssiessaan ulos.
"Eikä sinua enää tänne sisään päästettäisikään! Kerron kaikille ystävillenikin, ketä ei ainakaan kannata ottaa lapsenvahdiksi jos haluaa lastensa olevan hyvissä käsissä!"

Seuraavana päivänä päätti Bianca saattaa loppuun Bennyn kävelemään opettamisen, jonka oli aloittanut ollessaan viimeisillään raskaana. Hän nosti pojan pystyyn ja otti hellästi kiinni tämän pienistä käsistä.
"Ja nyt, rakkaani, kävele muutama askel äidin luo", Bianca pyysi ottaessaan pari askelta kyykyssä taaksepäin. Lopulta Benny astelikin horjuen äitinsä turvalliseen syleilyyn.
"Minä arvasin, että sinä onnistut! Sinä ihana esikoiseni!"

Eräänä kauniina kesäisenä aamuna oli Heimo hypännyt autoon ja suunnannut kohti kaupungin keskustaa. Sinne päästyään hän parkkeerasi ruokakaupan läheiselle parkkipaikalle, mutta päätti kuitenkin istahtaa hetkeksi kaupan edustalle ennenkuin menisi sisään. Mies oli nukkunut yönsä melkoisen huonosti pienten lasten herättäessä hänet jatkuvasti raikuvalla huudolla, joten nyt Heimo oli hyvin väsynyt. Hän venytteli ja päätti lepuuttaa hetken silmiään, mutta pian hän olikin jo vaipunut herkkään uneen puiselle penkille.

Heimo heräsi nopeasti kaupungin meluun ja muisti sitten, mitä oli tullut tekemään. Hän käveli sisään ruokakauppaan eikä kestänyt kauaakaan, kun mies jo palasi kaupasta. Hän kantoi ostamansa kakun ja kynttilät autoon ja lähti kaasuttelemaan kotia kohti.

Heimon saapuessa kotiin Bianca oli jo kiskonut juhlavaatteet Heimon pyynnöstä päälleen. Bianca ihmetteli, kun näki Heimon laskevan kakun pöydälle. Sitten mies vaihtoi itsekin juhlavammat vaatteet päälleen ja otti vielä taskustaan muutaman kynttilän, jotka upotti kakkuun.
"Mitä sinä olet nyt keksinyt, Heimo?" nainen kysyi tanssiessaan iloisena ympäri taloa.
"Minä tietysti järjestin sinulle yllätysjuhlat, olethan rakas kihlattuni!" Heimo paljasti kuullessaan ensimmäisten vieraitten parkkeeraavan pihaan.

Heimon sytytettyä kynttilät oli heidän pieni talonsa jo vähitellen täyttynyt vieraista. Bianca naureskeli iloisena kakun edessä.
"Heimo, kiitos tästä piristävästä yllätyksestä", nainen kiitteli ja alkoi sitten miettimään, mitä toivoisi kynttilät puhaltaessaan.

Niin oli Biancan aika puhaltaa kynttilät ja siirtyä aikuisikään railakkaan musiikin soidessa ja pirteiden vieraiden hurratessa.
"Hyvää syntymäpäivää, Bianca!" monet huudahtelivat väkijoukosta, kun Bianca sai lopulta kynttilät puhallettua.
"Kiitos, kun viitsitte tulla juhlimaan minua!" Bianca kiitteli hymyillen ja pyörähteli sitten kohti keski-ikää.

Bianca ei paljoakaan muuttunut lukuunottamatta muutamia uusia vaatteita ja pieniä ryppyjä siellä täällä.
"Nyt minä olen sitten jo ryppyinen aikuinen..." Bianca harmitteli itsekseen ja leikkasi sitten itselleen suuren palan kakkua. Muutamat tulivat halaamaan häntä ja toivottivat hyvää syntymäpäivää, jotkut pyysivät Heimoa kertomaan terveiset nähdessään suuren väkijoukon Biancan ympärillä.

Viimein kaikki juhlijat lähtivät koteihinsa, ja Flynnien perhe pääsi jatkamaan normaalia elämäänsä. Melkoinen sotku heillä oli kyllä siivottavana vauhdikkaiden bileiden jäljeltä - lautasia ja kakunpaloja oli siellä täällä, vessanpönttö oli tukossa ja hana ei suostunut toimimaan. Bianca yritti ärtyneenä saada vessanpöntön vetämään. Sellaista se on, jos järjestää liian railakkaat juhlat liian pienessä talossa.

Viimeisten juhlijien ollessa lähdössä oli Heimo hiippaillut lastenhuoneeseen tarkistamaan lasten tilanteen. Hänen ihmetyksekseen Benny kuorsasi jo kehdossaan kovasta musiikista huolimatta. Alexandra taasen makasi kehdossaan äännellen välillä hiljaisesti. Heimo käveli hänen kehtonsa eteen ja nosti varovasti tyttärensä syleilyynsä. Sitten mies keinutteli tätä varovasti käsillään, kunnes tyttö nukahti.
"Kauniita unia, prinsessani", Heimo sanoi hellittelevästi laskiessaan suloisesti tuhisevan Alexandran takaisin kehtoon. Sitten mies lähti auttamaan Biancaa siivoamisessa.

Sisällä Bianca oli jo saanut siivottua ja kömpinyt peiton alle. Heimo yritti epätoivoisesti saada hanaa toimimaan, mutta lopulta luovutti ja kääntyi mennäkseen nukkumaan. Hän ajatteli huomenna virkeänä saavansa varmasti helpommin hanan korjattua, mutta nyt hän oli siihen liian väsynyt. Hänen kääntyessään hana alkoi kuitenkin suihkuttamaan vettä suoraan miehen päälle. Tämä katsoi kauhistuneena taakseen, vesi oli jääkylmää.

Heimo murahti itsekseen ja veti juhlavaatteensa pois päältään. Hän heitti ne ruokapöydän tuolin selkänojalle ja ryhtyi korjaamaan vuotavaa hanaa. Hän haaveensa päästä pian lämpimään petiin oli osoittautunut turhaksi.
Jonkin ajan kuluttua sai Heimo viimein hanan korjattua ja kömpi sänkyynsä. Hän vilkaisi kelloa, joka näytti jo puolta kahta. Hän huokaisi ja veti peiton väsyneenä päälleen nukahtaen saman tien.

Aamulla Heimo löysi jääkaapista muutaman vanhan tofuhodarin. Hän otti nälkäisenä lautasen kaapista ja asetti yhden hodarin siihen. Sitten mies istui pöytään ja haukkasi ruoastaan ison palan. Sitten vasta hän tajusi, että hodarit olivat olleet jääkaapissa jo todella kauan, ja olivat jo aivan pilalle menneitä. Heimo irvisti ja kävi heittämässä vanhentuneet hodarit roskikseen.

Vähän ajan päästä Heimo tunsi ruoan nousevan ylös. Hän juoksi vessanpöntön eteen ja kyyristyi oksentamaan. Sen jälkeen lääkärin uralla oleva Bianca tuli hänen luokseen ja totesi lopulta Heimon sairastavan lievää oksennustautia, joka luultavasti paranisi jopa päivässä.
"Typerät hodarit!" mies tuhahti itsekseen kavutessaan sänkyyn ja vetäessään peiton päälleen.

Bianca päätti tehdä Heimolle keittoa, ja alkoikin heti etsimään tarvikkeita jääkaapista. Pian hän löysi tarvittavat ainesosat ja käänsi uunin päälle.
"Älähän nyt hermostu, kyllä sinä siitä parannut", nainen rauhoitteli manailevaa Heimoa etsiessään samalla sopivaa kattilaa.

Bianca oli oikeassa siinä, että Heimo voisi parantua jo seuraavaksi päiväksi, sillä niin tosiaan kävi - onneksi! Seuraavana päivänä oli nimittäin Heimon syntymäpäivä. Sitä vietettiin vain perheen kesken, sillä Heimo ei halunnut minkäänlaisia juhlia. Hänen mielestään kasvaminen ei ollut mukavaa, sillä hänestähän tulisi jo vanha ja ryppyinen... Pian seuraava sukupolvi ottaisi väkisin vallan, ja heidän pitäisi väistyä sen tieltä. Bianca yritti piristää Heimoa pois synkistä ajatuksistaan ja käväisi ostamassa Heimolle kakun, joka olikin samanlainen kuin Biancan syntymäpäivänä. Heimo puhalsi kynttilät iloisena kihlattunsa vaivannäöstä ja valmistui vanhentumiseen.

"Hyvää syntymäpäivää, Heimo!" Bianca huudahti iloisena taputtaen. Heimo nyökkäsi kiitokseksi ja pyörähti pari kertaa. Bianca naurahti ja käveli Heimon luo kakkua ottamaan. Heimo ei muuttanut tyyliään yhtään, hän ei uusinut edes vaatekertaansa.

Pian oli taas aika siivota ja korjata. Vessanpönttö oli nimittäin mennyt tukkoon kun pikkuinen Benny oli tunkenut sinne paljon vanhoja kankaanpaloja, jotka hän oli löytänyt sängyn alta laatikosta. Bianca otti jälleen imukupin käyttöön ja alkoi korjaamaan vessanpönttöä, mutta valitettavasti niin sotkuisesti, että Heimon oli aika tarttua harjaan ja alkaa luuttuamaan lattioita.

Bianca oli lastenhoidon vastapainoksi jälleen kerran kaupungin puistossa pelaamassa shakkia vanhan ystävättärensä, Marina Kolottajan kanssa. Yhtäkkiä heidän takanaan eräs mies alkoi huutamaan kipujansa. Bianca nousi äkisti ja juoksi miehen luo.
"Rauhoitu, ei hätää, minä olen lääkäri..."

Pian mies sanoi vatsanväänteiden loppuvan, mutta hänen silmissään sumeni ja päässä tuntui oudolta. Bianca kaivoi taskustaan punaisen kynän, joka sinne oli sattumalta jäänyt.
"Mikä tämä on?" hän kysyi heilutellen kynää hitaasti miehen kasvojen edessä.
"Eh... Se.. Se on, tuota..." mies takelteli löytämättä oikeaa sanaa. Onneksi sairaala oli tien toisella puolen ja Bianca talutti miehen varovasti tien yli ja sisään sairaalaan, jossa ovelle päin kävellyt lääkäri otti hänet vastaan.

Kaiken tohinan keskellä oli Alexandran aika kasvaa taaperoksi. Suloiselle tytölle kaivettiin esiin joitakin Biancan taaperoiän vaatteita, joita tämä oli ottanut mukaansa Sunset Valleysta. Nainen asteli lastenhuoneeseen ja alkoi koettamaan monenlaisia vaatteita Alexandran päälle. Lopulta Alexandra väsyi vaatteiden pukemiseen ja riisumiseen, mutta silloin löysi Biancakin tyttärelleen sopivat vaatteet. Hän käski tytön istua vähän aikaa hiljaa paikallaan lattialla, jotta hän saisi otettua kuvan muistoksi. Sitten hän laski väsyneen ja itkevän Alexandran kehtoon, ja tämä nukahti saman tien.

Niin oli lopulta myös Biancan aika lopettaa lomailu ja palata töihin. Hän veti työhaalarinsa päälleen ja asteli reippaasti kadulla odottavaan autoon, jossa istui jo hänen kollegansa ohjaajan paikalla. Bianca tervehti ystäväänsä ja veti auton oven kiinni.
"Sitten lähdetään! Me olemmekin jo ehtineet odottaa sinua takaisin", kuski huikkasi painaessaan kaasua. Bianca heilutti Heimolle ja lapsilleen, jotka olivat tulleet ulos katsomaan naisen töihinpaluuta.

Heimo ei malttanut pysytellä kotona lasten kanssa, sillä siellä ei miehen mielestä ollut mitään tekemistä. Niinpä hän soitti paikalle lastenvahdin, joka vakuutti olevansa parempi kuin nuorimies, joka viimeksi oli heidän luonaan. Tämä lastenvahti nimittäin tunsi pojan ja tiesi, ettei tästä ollut lastenvahdiksi alkuunkaan. Salomeksi esittäytynyt mukava lastenvahti antoi jopa muutaman taidonnäytteen Heimolle ennen tämän lähtöä, joten mies uskalsi hyvin mielin jättää lapset tämän käsiin ja lähteä itse rentoutumaan taidegalleriaan.

Heimo asteli pitkin taidegallerian käytäviä ja pysähtyi välillä ihailemaan joitakin mielestään kauniita luomuksia.
"Tuokin on kyllä niin upea..." mies mutisi itsekseen ihastuksissaan. Yhtäkkiä hän alkoi ihmettelemään omaa käytöstään. Mistähän lähtien hän oli ollut kiinnostunut taiteesta?

Lopulta Heimo kyllästyi ja päätti lähteä taidegalleriasta. Hän suunnisti kaatopaikalle - sieltä kun löytyi useasti ties millaisia löytöjä. Nyt hän tosin havaitsi vain muutaman kivenmurikan, jotka päätti kuitenkin ottaa mukaansa. Hän vei ne tutkimuskeskukselle, mutta siellä sai harmikseen kuulla kivien olevan vain noin parin simoleonin arvoisia.

Heimo lähti nopeasti tutkimuskeskukselta kotiin, sillä oli perinjuurin kyllästynyt kaupungilla oloon. Se sai hyvin riittää tälle päivälle. Kotona Heimo otti jääkaapista vain vähän syödyn kakun tasolle ja leikkasi siitä itselleen palan. Hän asetti sen varovasti lautaselleen.
"Jää pystyyn, jää pystyyn... Se jäi pystyyn!" Heimo tuuletti sadessaan kakunpalan lautaselleen siististi pystyyn. Samassa hän kuuli Biancan saapuvan kotiin.

Heti kotiin päästyään Bianca riensi lastensa luo. Alexandra tuhisi onnellisena kehdossaan, joten Bianca nosti äidin paluusta iloisen Bennyn syliinsä ja tallusteli ulos.
"Missä äiti oli? Meillä oli äitiä ikävä!" Benny kysyi heti katsoen suurilla, suloisilla silmillään Biancaa.
"Äiti oli töissä tienaamassa rahaa", nainen selitti silittäen Bennyn päätä. "Ei Benny halua että äiti on töissä, Benny haluaa äidin kotiin!" Benny intti kättään villisti heiluttaen. Bianca naurahti ja halasi poikaansa.
"Mutta kun äidin pitää olla töissä, mutta äiti tulee aina takaisin! Ei teillä ole mitään hätää täällä", hän selitti kävellen sitten takaisin lastenhuoneeseen. Hän laski pienen pojan kehtoon ja lähti syömään.

Seuraavana aamuna Heimo suunnisti jo aikaisin lastenhuoneeseen. Hän nosti pirteänä rallattelevan Alexandran syliinsä.
"Onkos pienellä Alexandralla kaikki hyvin, vai onko jotakin, mitä pitäisi hoitaa?" mies kysyi tyttäreltään, joka kiersi pienet kätensä isän ympäri ja halasi tiukasti.
"Hätä! Pitää päästä potalle..." Alexandra huudahti irroittaen pian otteensa isästään.

"No sitten mennään potalle!" Heimo sanoi hymyillen ja laski Alexandran potalle.
"Isi on maailman paras!" Alexandra sanoi iloisena Heimon noustessa seisomaan.
"Noniin, kultu, nyt teet rauhassa asiasi", mies jakeli Alexandralle neuvojaan. "Minä osaa kyllä, isi!"

Myöhemmin Bianca oli tullut pukemaan Alexandralle arkivaatteet ja lähtenyt tytön kanssa kaupungille. Hän halusi välttämättä mennä esplanadille muistelemaan kosintaansa, joten päättikin opettaa Alexandralle siellä kävelemisen alkeet.
"Noniin, tule äidin luo..." hän neuvoi tytärtään. "Rauhassa, Alexandra! Varovasti, pidä tasapainosi..." Bianca kauhistui Alexandran rynnistäessä täydellä vauhdilla äitiään kohti. Tyttö pääsi juuri ja juuri Biancan eteen, kun kompastui. Onnekseen nainen sai Alexandran kiinni ja nosti syliinsä.

Pian Alexandra näytti väsymyksen merkkejä, ja Bianca päätti viedä tytön kotiin. Ei kulunut kauaakaan, kun kaksi suloista taaperoa nukkui suloisina pienessä lasteenhuoneessa. Bianca taas tallusteli Heimon seuraksi syömään naisen aamulla tekemää spagettia, jota oli vielä jäljellä.

Eräänä päivänä oli Bianca lähtenyt ruokaostoksille tavalliseen tapaansa, mutta tälläkertaa hän oli lähtenyt ostamaan jotakin erityistä - syntymäpäiväkakkua Bennylle! Tänään päättyisi viimeinkin pojan taaperoaika. Jonkin ajan kuluttua Bianca palasi kantaen kakkulaatikkoa. Hän suunnisti autolle ja lähti pian kohti kotia. Bennylle oli nimittäin järjestetty juhlat, ja Biancan piti kiirehtiä päästäkseen ennen juhlien alkua perille. Hän vilkaisi kelloaan astellessaan autoon, ja kauhukseen huomasi juhlien alkavan tunnin kuluttua. Hän hyppäsi sisään autoon ja lähti kohti kotia.

Kotiin päästyään Bianca kiskoi nopeasti juhlavaatteet ylleen. Heimo olikin jo pukenut itsensä ja lapset valmiiksi, ja antoi jälleen kunnian Biancalle auttaa Benny puhaltamaan kynttilät ja kasvamaan. Vieraita alkoi astella sisään juuri oikealla hetkellä. Bianca asettui Benny sylissään kakun viereen, ja tällä kertaa Biancan ei tarvinnut auttaa poikaa puhaltamaan kynttillöitä, sillä poika hoiti sen reippaasti itse.
"Bennystä tulee iso!" Benny huudahti moneen kertaan Biancan halatessa poikaansa viimeisen kerran taaperona.
"Hyvää syntymäpäivää, rakas esikoisemme!"

Tällainen lapsi kasvoi Bennystä, ja kuten kuvan teksteistä ilmenee, poika sai uudeksi piirteekseen virtuoosin. Hän veti päälleen isän antamat verkkarit ja t-paidan, jossa oli Bennyn mielestä todella hieno muumio-kuvio ja sen takiahan poika paidan halusikin. Nämä vaatteet ja kasan muita oli Heimo ostanut pojalleen pari päivää ennen tämän syntymäpäiviä.

Bennyn kasvettua Bianca päätti mennä haukkaamaan happea. Ilokseen hän huomasi hyvän ystävänsä Mollan myös tulevan ulos. Molla huomasi Biancan ja kiiruhti tämän luo.
"Onnea teille poikanne puolesta, kerrothan hänelle terveisiä?" Molla onnitteli halatessaan ystäväänsä.
"Voi, tottakai! Kiitos sinulle, että pääsit paikalle", Bianca lupasi hymyillen. Molla asui Twinbrookin toisella laidalla, ja sieltä oli melkoisen pitkä ajomatka heidän luokseen.
"Tottahan minä sinun lapsesi syntymäpäiville tulin! Mutta nyt minun on mentävä, jotta ehdin ajoissa kotiin. Muista välittää terveiseni", Molla sanoi heilauttaen kättä ystävälleen ja lähti sitten kohti autoaan.
"Nähdään taas!"

Pian Benny äkkäsi pikkusiskonsa olevan nälissään heidän huoneessaan. Hän sieppasi mennessään jääkaapista tuttipullon Alexandraa varten ja tallusteli sitten lastenhuoneeseen, jossa Alexandra tosiaan huusi nälkäänsä yksinäisenä.
"Ota tästä", Benny sanoi hellittelevästi ja ojensi rakkaalle siskolleen tuttipullon. Alexandra alkoi heti innoissaan imeä maitoa pullosta.
"Benny on maailman paras veli!" tyttö huudahti iloisena väliin ja jatkoi taas juomista.

Vähän myöhemmin, vieraiden lähdettyä, kiskoi Benny päälleen yövaatteet ja kävi sanomassa vanhemmilleen hyvää yötä. Heimo kävi hoitamassa Alexandran ja laski tämän sitten kehtoon.
"Hyvää yötä, rakkaat pienokaiseni", Heimo toivotti hyvät yöt ja muiskautti pusun Alexandran otsalle. Sitten hän halasi poikaansa ja tämä pomppasi sängylleen.
"Hyvää yötä, isä!" Benny sanoi hymyillen ja pujahti peiton alle. "Hyvää yötä, isi! Nähdään huomenna!" Alexandra huudahti ylpeänä siitä, että osasi jo puhua niin hyvin.
"Anna sitten Bennyn nukkua rauhassa äläkä herätä häntä yöllä huudollasi, prinsessa", Heimo muistutti tytärtään. "Hänellä on huomenna ensimmäinen koulupäivä, ja silloin on oltava virkeä."

Aamulla Bennyn oli kuitenkin vaikea herätä huonosti nukutun yön jälkeen. Alexandra oli kyllä pysynyt kiltisti hiljaa koko yön, olihan tyttö jo sen verran vanha, että oli oppinut nukkumaan kunnolla öisin ja valvomaan päivisin, mutta Bennyä jännitti ensimmäinen koulupäivä.
"Herätys, unikeko! Bussi saapuu tunnin kuluttua, joten sinun on parasta kiirehtiä, jos meinaat ehtiä vielä suihkuun, syömään ja..." Heimo huudahti ovelta kellon lyödessä seitsemän.
"Joo, joo! Joko se niin aikaisin tulee? Tämähän on silkkaa lasten kidutusta!" Benny marisi haukotellen äänekkäästi. Hän venytteli raajojaan pitkän tovin, mutta lopulta oli pakko lähteä suihkuun ja aamiaiselle.

Lopulta Benny koki kuitenkin jotakin, mitä ei olisi missään nimessä halunnut kokea ensimmäisenä koulupäivänään - hän oli ollut niin hidas suorittamaan aamutoimiaan, että astellessaan ulos hän näki bussin huristavan tiehensä ilman häntä. Onneksi heidän kiltit naapurinsa, joilla oli samanikäinen poika kuin mitä Benny oli, lainasivat hänelle polkupyörää. Naapurin poika oli nimittäin kipeänä, eikä päässyt kouluun, joten pyörällä hän ei tänään tehnyt mitään. Benny kiitteli naapureita ja lähti sitten pyöräilemään kohti koulua niin nopeasti kuin pystyi. Biancakin oli lähtenyt töihin omalla autollaan, joten Heimokaan ei voinut poikaa viedä.
"Hyvää koulupäivää, Benny! Olethan varovainen", Heimo huuteli ovelta pojalleen, joka nyökytteli ja heilutti vastaukseksi ja katosi sitten mutkan taakse.

Bennyn ensimmäinen koulupäivä ei kestänyt kauaakaan, ja hän oli jo pyöräillyt kotiin ja palauttanut pyörän kiitellen takaisin naapureilleen. Poika olisi mieluusti tullut edes takaisin kotiin bussilla, mutta hänen oli palautettava lainaamansa pyörä, joten hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyöräillä kotiin. Pian hän oli kuitenkin päässyt sisälle asti, mutta jääkaapin avattuaan poika huomasi pettymyksekseen jääkaapin sisältävän enää vain muutaman pillimehun ja joitakin aineksia, joista hänen äitinsä luultavasti kokkaisi tänään jotakin maittavaa. Bennyn istuuduttua pöytään hän kuuli auton kaasuttavan heidän pihaansa ja pian Bianca asteli sisään.
"Äiti, jääkaapissa ei ollut mitään syötävää, ja minulla on nälkä!" Benny julisti ryystäen mehuaan. Bianca katsoi poikaansa ihmetyksissään.
"Voi ei! Unohdin jättää jääkaappiin sinulle ruokaa... No, minä alan sitten heti kokkaamaan! Olen pahoillani", nainen pahoitteli ja ryhtyikin heti kokkauspuuhiin.

Myöhemmin Benny tuli ujona pyytämään apua sängyllä lueskelevalta Biancalta, sillä Heimo oli vieläkin tutustuttamassa Alexandraa kaupunkiin.
"Kuule äiti... Meille tuli vähän näitä läksyjä, enkä minä millään ymmärrä niitä!" Benny sanoi. Bianca nosti katseensa kirjastaan ja painoi sen kiinni.
"Niin että voisitko sinä auttaa minua?" toinen jatkoi katsoen äitiään ujosti hymyillen. Bianca nyökkäsi iloisena ja he asettuivat maahan. Benny kaivoi iloisena koulukirjansa esille.
"Sinä olet maailman paras äiti!"

Myöhemmin, läksyt tehtyään Benny päätti vaihtaa päälleen Biancan pari päivää sitten ostamat Bennyn mielestä todella hienot urheiluvaatteet ja alkoi sitten jumppaamaan stereoiden tahdissa.
"Minusta tulee isona maailman hyväkuntoisin ihminen!" Benny julisti Biancalle, joka katseli esikoisensa touhuja hymyillen.

Kun Bennykin oli jo lapsi, ja vessalle alkoi tulla enemmän käyttöä, Heimo ja Bianca päättivät tilata muutaman rakennusmiehen luokseen ja niin heille rakennettiin vaatimaton vessa, joka oli myös vihreä, kuten kaksi muutakin huonetta - olihan se Biancan lempiväri. Yksinkertaisen vessan rakentamiseen ei taitavilla rakentajilla mennyt kauaa, ja pian heillä oli yksi huone enemmän.

Seuraavana aamuna Benny heräsi hieman aiemmin ja suoritti aamutoimensakin nopeammin, ja niin poika tällä kertaa ehti koulubussiin, hän jopa oli ennen koulubussin saapumista reippaana ulkona odottamassa bussin saapumista. Heimo heilutti pojalle pitkään, samoin kuin hänen sylissään iloisena istuva Alexandra.
"Mihin Benny meni? Menikö Bennykin töihin niinkuin meidän äiti?" Alexandra kysyi bussin kaarrettua pois näkyvistä.
"Ei Benny mennyt töihin, Benny meni kouluun! Siellä opiskellaan. Sinäkin menet aikanasi kouluun, pikkuiseni", Heimo naurahti kutittaen tytärtään.
"En minä mene kouluun! Minä jään tänne isin kanssa!"

Muiden lähdettyä kotoa käveli Heimo lastenhuoneeseen ja oli jo laskemassa Alexandraa kehtoon, kun tämä rääkäisi:
"Ei Alexandra mene kehtoon! Alexandra soittaa!" Heimo nyökkäsi hymyillen ja laski tytön maahan. Alexandra konttasi innokkaasti ksylofonin luo ja alkoi pimputtamaan sitä samalla, kun Heimo petasi Bennyn sotkuisen pedin.
"Alexandrasta tulee muu.. muusikko!" Alexandra huudahti nauraen ja soitti iloisena ksylofonia.

Noin tunnin päästä sai Heimo puhelun ystävältään, joka pyysi tätä tulemaan luokseen kylään. Alexandra ei kuitenkaan halunnut missään nimessä lähteä mukaan, hänellä kun oli musisointiharjoitukset kesken. Niinpä Heimo soitti taas paikalle Salome Keski-Harjun, tunnolllisen lastenhoitajan, joka Bennyä ja Alexandraa oli useasti ennenkin hoitanut. Salome oli paikalla alle viidessä minuutissa ja niin Heimo pääsi lähtemään.
"Tule katsomaan soittoa! Alexandra on muusikko!" Alexandra huuteli lastenhoitajaa, joka tallusti naureskellen tytön luo ja istahti tätä vastapäätä.
"Oletpa sinä hyvä soittamaan! Sinusta tulee varmasti hyvä muusikko!"

Pian Bennykin saapui kotiin ja tuli heti kysymään lastenhoitajalta, joko Alexandralle oli annettu ruokaa. Benny välitti siskostaan hyvin paljon, ja halusi huolehtia hänestä niin hyvin kuin pystyi.
"Ainiin, miten minä nyt tuollalailla unohdin sen aivan kokonaan! Voisitkos sinä..." ennenkuin Salome ehti edes sanoa lausetta loppuun, oli Benny jo kiitänyt hakemaan tuttipullon Alexandralle sillä välin, kun Salome tyhjensi potan. Sen jälkeen hän auttoi Bennyä tekemään läksyt.
"Sinä olet paras lastenhoitaja, joka täällä on koskaan ollut, Salome!" Benny sanoi iloisena ja halasi ilahtunutta lastenhoitajaa.

Läksyt tehtyään Benny kiirehti jääkaapille ja otti sieltä pillimehun kuten eilenkin.
"Ethän sinä nyt pelkällä pillimehulla elä!" Salome kauhisteli ja asteli nopeasti jääkaapille. Hän otti lautasellisen eilistä keittoa, jonka Bianca oli sinne Bennyä varten jättänyt, ja laittoi sen Bennyn eteen.
"Syö nyt ainakin tuo, ja jos haluat leipää, tule vain sanomaan. Heimo kyllä kertoi, missä sitä on", Salome opasti ja lähti sitten pitämään seuraa pienelle Alexandralle, joka oli jo noinkin lyhyessä ajassa tullut yksinäiseksi, niin paljoon huomioon hän oli tottunut.

Vähän myöhemmin Benny löysi pikkusiskonsa vessasta. Hän käveli tytön luo ja kyykistyi halaamaan.
"Benny on maailman paras!" Alexandra huusi iloisena halatessaan Bennyä. Sitten Benny otti tytön kädestä kiinni ja he menivät yhdessä takaisin lastenhuoneeseen.

Parin päivän päästä oli Salome jälleen kutsuttu lastenhoitajaksi Bennylle ja Alexandralle. Hän seisoi Alexandran kehdon vieressä ja jutteli sängyllä istuvalle Bennylle, kun kaivoi yhtäkkiä taskustaan kolikon ja heitti sen ilmaan.
"Löysin tänään kadulta tämän kolikon", Salome kertoi hymyillen ja nappasi kolikon sulavasti kiinni. "Haluaisitko sinä sen?" Benny katsoi lastenhoitajaa ihmeissään.
"Oletko tosissasi?" Benny kysyi. Salome katsoi häntä nyökäten. "Voi kiitos!" Benny henkäisi Salomen heittäessä kolikon pojan sängylle. Hän kaivoi sänkynsä alta pienen laatikon, otti sieltä lompakkonsa ja laittoi rahan sinne.

Eräänä päivänä oli viimein aika Alexandran syntymäpäivien! Heimo antoi jälleen Biancalle kunnian kasvattaa tytön, josta Bianca oli hyvin kiitollinen. Benny ja Heimo hurrasivat innoissaan Alexandralle.
"Hyvä, Alexandra! Sinä pystyt siihen!" Heimo huudahti taputtaen tyttärelleen. Lopulta kikattava Alexandra kallistui eteenpäin ja puhalsi kynttilät.
"Onnea, Alexandra!"