Kotona Bianca oli kaivanut jääkaapista viimeiset käyttökelvolliset ruoka-ainekset ja alkoi sitten tekemään koko joukolle hampurilaisia.
"Missähän Benny oikein viipyy? Eihän kaupassa käymiseen nyt koko päivää pitäisi mennä", hänen taakseen ilmaantunut Heimo mietiskeli ihmeissään. Bianca vilkaisi miestään.
"Kai hän kohta tulee... Kunhan vain ei olisi sattunut mitään", nainen mutisi hiljaa jatkaen sitten hampurilaisten tekoa.



Toisaalla Benny ja Heidi juttelivat edelleen. He olivat jo ehtineet tutustumaan toisiinsa ja toteamaan, että toinen oli ihan mukavaa seuraa. Lopulta Benny tajusi vilkaista kelloa, joka näyttikin jo melkein seitsemää. Kotona kaikki varmaankin jo ihmettelivät, missä hän oikein viipyi.
"Tuota... Kello alkaa olla jo melko paljon, ja minua varmaankin odotetaan kotiin..." mies aloitti hiljaa.



Pian nurkan takaa saapui Tahvo kädessään vihreä kirja. Hän oli kai poikennut kirjakaupassa ja tuli nyt takaisin. Benny vilkaisi tätä kauhuissaan, mutta yritti pitää järkevän ilmeen kasvoillaan. Heidi taas yritti kaikkensa peittää pettymyksensä. Hän kuvitteli, että kotona Bennyä odotti vaimo ja lapset, eikä hän todellakaan tiennyt, että Benny oli oikeasti tarkoittanut hänen vanhempiensa ja siskonsa odottavan häntä kotiin vaimon ja lasten sijasta. Nainen väänsi kasvoilleen tekohymyn ja katseli maata.



Tahvo istui aivan Bennyn ja Heidin takana olevalle penkille lukemaan kantamaansa kirjaa aikomuksenaan samalla kuunnella Bennyn ja Heidin keskustelua. Benny ojentui varovasti eteenpäin ja levitti käsiään. Heidi katsoi miestä hetken epäluuloisesti, mutta lopulta astui askeleen lähemmäs ja kiersi kätensä Bennyn ympärille miehen tehdessä samoin. Hän ajatteli Bennyn haluavan olla vain ystäviä, ja että tämä halaus olisi vain ystävien kesken. Vaikka se todella olikin vain täysin viaton ja ystävällinen halaus, kumpikin toivoi sen olevan jotakin enemmän.



Heidi katsoi Bennyä silmät loistaen heidän irroittauduttuaan toisistaan.
"Minäkin taidan nyt sitten mennä..." hän mutisi hiljaa ja kääntyi lähteäkseen. Benny avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta sanat juuttuivat kurkkuun ja tulivat ulos vain epämääräisenä mutinana.



Benny jäi haikeana katsomaan Heidin perään, kun tämä lähti hiljalleen kävelemään pois. Mies seisoi paikallaan niin kauan, että Heidi oli kadonnut nurkan taakse. Silloin Benny lopulta heräsi todellisuuteen ja lähti itsekin kävelemään autolleen vilkuillen useasti taakseen, jos vaikka Heidi olisikin kääntynyt takaisin ja tullut hänen luokseen.



Benny istahti autoon ja lähti mietteliäänä ajamaan kohti kotia. Hän ei ollut edes pyytänyt Heidin puhelinnumeroa tai antanut omaansa... He tuskin tulisivat enää koskaan näkemään. Hän ajoi surullisena kotipihaan ja lähti laahustamaan kohti heidän vihreän talonsa ulko-ovea.



Benny seisahtui ovesta sisään päästyään miettimään asioita. Pian Bianca asteli hymyillen hänen ohitseen.
"Kylläpäs sinulla kestikin! Ota nyt jokatapauksessa hampurilainen, joita tein... Missäs ostokset ovat?" nainen höpötti pojalleen.
"Ei minulla ole nyt nälkä. Taidan mennä nukkumaan... Ja ostokset ovat autossa. Joku voi hakea ne sieltä, minä olen jo tältä päivältä työni tehnyt", Benny mutisi lähtien sitten kohti yläkerran portaita. Bianca katsoi ihmeissään hänen peräänsä ja komensi sitten miehensä hakemaan ostokset autosta sisään.



Benny lampsi nopeasti yläkertaan, mutta tunsi turhaksi mennä sänkyyn, kun ei kuitenkaan tulisi saamaan mietteiltään unta vielä moneen tuntiin. Niinpä hän kaivoi maalaustarvikkeensa esiin ja asettui maalaustelineen eteen.



Ei kestänyt tuntiakaan, kun Benny oli valmis ja etsi jostakin vanhat kehykset. Hän kirjoitti taulun taakse suttuisella käsialallaan "Heidi + Benny = <3", laittoi kehykset taulun ympärille ja ripusti sen sitten sänkynsä yläpuolelle. Välillä huokaillen hän katseli juuri maalaamaansa taulua ja ajatteli Heidiä. Tulisiko hän enää koskaan näkemään tuota naista? Vai pitikö Heidi häntä aivan typeryksenä, eikä halunnut enää ikinä nähdä häntä?



Aika kului ja Benny oli edelleen hiljainen ja usein omissa mietteissään.
"Eikö sinustakin Benny ole ollut sen kauppareissun jälkeen todella oudolla päällä?" Bianca kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen mieheltään heidän ollessaan syömässä vohveleita.
"Kyllä hän on minustakin ollut sen jälkeen todella erikoinen ja hiljainen", Heimo sanoi mietteliäästi.
"Mikähän häntä vaivaa? Meidän pitäisi varmaankin piristää häntä jotenkin..."



Pari päivää myöhemmin Bianca päätti viimeinkin jäättää lääkärintyöt ja jäädä eläkkeelle. Hän tallusti päättäväisesti sairaalaan ja etsi työnantajansa.



Jonkin ajan kuluttua Bianca taapersi ulos leveästi hymyillen, hän oli päässyt jäämään eläkkeelle. Nyt hän päätti yrittää piristää Bennyä ja ottaa selvää, mikä miestä oikein vaivasi.



Myös Heimo päätti jäädä eläkkeelle. Hän tosin tyytyi vain soittamaan työpaikalleen ja pyytämään eläkettä. Puhelin tuuttasi jonkin aikaa, kunnes viimein toisessa päässä vastattiin.



Bianca tuli tiskaamaan lautasia Heimon jutellessa työnantajansa kanssa puhelimessa. Bianca käveli aivan miehensä vierestä ja kuunteli vaivihkaa, mitä puhelimen toisessa päässä vastattiin. Pian puhelu loppui ja Heimo kertoi iloisena saaneensa pyytämänsä eläkkeen.



Bianca onnistui tiskatessaan rikkomaan keittiön hanan ja niin Heimo sai alkaa heti korjaushommiin. Häntä se ei kuitenkaan haitannut, sillä hän oli niin iloinen siitä, että oli saanut mitä oli pyytänyt ja saisi nyt viettää rattoisia vanhuudenpäiviä yhdessä vaimonsa kanssa.



Eräänä päivänä Benny oli pitkästä aikaa nauttimassa raikkaasta ulkoilmasta lenkkeilemällä, kun huomasi lippalakkipäisen naisen seisoskelevan vaalean talon pihassa. Hänen kasvonsa kirkastuivat hänen tunnistaessaan naisen.
"Heidi!" Benny huudahti juosten yhä kovempaa. Heidi kääntyi ihmeissään katsomaan huudon suuntaan.
"Benny! Miten ihmeessä sinä..." Heidi aloitti Bennyn rientäessä hänen luokseen.
"Minä olin vain lenkillä, kun huomasin sinut... Luulin, ettemme enää koskaan tapaisi!"



Heidi halasi Bennyä pikaisesti, sen enempää ajattelematta. Sitten hän antoi Bennyn kertoa kuulumisensa.
"Minä todella pelkäsin, että ensimmäinen tapaamisemme koituisi myös viimeiseksi... Olen niin iloinen, että satuin näkemään sinut! Tässäkö sinä asut?" mies höpötti hymyillen ja huitoi samalla käsillään.
"Minäkin luulin, ettemme enää tapaisi... Kyllä, tämä on kotini."



"Olen vain istunut kotona miettimässä... asioita", Heidi mutisi hiljaa. Tosiasiassa hän oli miettinyt vain ja ainoastaan Bennyä ja sitä, tapaisivatko he enää koskaan, mutta hän ei kehdannut sanoa sitä miehelle. Luulihan Heidi edelleen, että Benny elää parisuhteessa. Pian Benny sai soiton isältään, joka käski tätä tulemaan piakkoin kotiin. Tänään olisi tärkeä päivä, jonka Benny oli täysin unohtanut; Alexandran oli aika kasvaa täysi-ikäiseksi!



"Kuule, haluaisitko sinä tulla tänään meille juhlimaan sisareni syntymäpäiviä? Asun tuossa ihan lähellä, Lätäkkötie kuudessatoista. Siinä vihreässä talossa..." Benny kysyi hetken mietittyään. Heidi katsoi miestä yllättyneenä.
"No tottahan toki! Siis lätäkkötie kuudessatoista? Tuollapäin, siinä melko lähellä?" nainen sanoi lopulta. Benny nyökkäsi ja hyvästeli pian Heidin lähtien sitten kotiin valmistautumaan.
"Nähdään kahdelta!" hän huikkasi vielä lähtiessään juoksemaan.



Kotiin päästyään Benny näki ensimmäisenä Heimon puhelin kädessä Alexandran syntymäpäiviä varten koristellussa nurkkauksessa. Hän soitteli monille tutuilleen ja Alexandran tutuille ja pyysi heitä tulemaan tytön syntymäpäiville. Sitten mies lähti pukeutumaan juhla-asuun ja hoputti Bennynkin tekemään samoin.



Heimo oli kuin olikin ostanut Alexandralle uuden kitaran ja tyttö alkoi heti iloisena sitä soittelemaan. Sillä välin Bianca ja Heimo päättivät pelata vielä ennen juhlavieraiden saapumista erän shakkia ja istuivatkin pian pähkäilemässä seuraavaa siirtoaan shakkilaudan molemmin puolin.



Juuri sillä hetkellä, kun vieraita alkoi saapumaan, oli Tahvo Upokas sattumalta polkemassa pyörällään Flynnien talon ohi. Hän pysähtyi siihen, talutti pyöränsä vihreän talon pihaan ja tallusti ovelle.
"Onkos täällä juhlat? Minua ei noin vain jätetä juhlista paitsi!" Tahvo huudahti jollekin vieraalle, joka nyökkäili pelästyneenä.



Pian Heidikin kiiruhti paikalle ja tunnisti heti Tahvon vieraiden joukosta. Hän ei tiennyt miksi Bennyn perhe ja Tahvon perhe olivat riidoissa, mutta jokatapauksessa hän tiesi että he olivat riidoissa ja oli varma, että Tahvoa ei oltu näihin juhliin kutsuttu. Pian Heimo saapuikin paikalle ja hätisti vastaan hangoittelevan Tahvon kutsuen sitten kaikki muut vieraat sisään.



Alexandra asettui kakun eteen ja vieraat rynnivät hänen ympärilleen. Alexandra mietiskeli hetken toivettaan kunnes sitten puhalsi reippaasti kynttilät.
"Täältä tullaan, aikuisuus!" hän huudahti vielä viimeisen kerran teininä.



Alexandrasta kasvoi hyvin kaunis ja mukava nuori nainen. Uudeksi luonteenpiirteekseen hän sai Virtuoosin. Vaikka Alexandra ei ollutkaan perijä, hän jäi taloon vielä vähäksi aikaa. Toiset ehdottivat, että yläkerta jaettaisiin kahtia Bennylle ja Alexandralle, mutta Alexandra sanoi pärjäävänsä aivan hyvin vanhassa huoneessaankin vielä sen aikaa, mitä tässä talossa asuisi, kunhan huoneeseen hankittaisiin vähän huonekaluja ja muuta mukavaa.



Niinpä he selasivat yhdessä kaikenmaailman sisustuslehtisiä ja tilasivat niistä sitten uusia huonekaluja, verhot ja maton Alexandralle. He ostivat tytön huoneeseen jopa pienen kasvin, ja Alexandra oli hyvin tyytyväinen huoneensa uuteen tyyliin ja kiitteli vanhempiaan moneen kertaan.



Bianca kiirehti heti kasvaneen tyttärensä luo.
"Kylläpäs sinusta tulikin hyvin kaunis! Mutta oletko nyt aivan varma, että tuo pieni huone riittää sinulle..." nainen kehui hymyillen.
"Kyllä, äiti, olen aivan varma! En tarvitse sen isompaa, enhän kuitenkaan tule asumaan täällä lopun elämääni", Alexandra sanoi ja alkoi sitten soittamaan kitaraansa.



Sillä välin Benny oli pyytänyt Heidin tulemaan yläkertaan, jotta he saisivat keskustella rauhassa.
"Entä vaimosi? Missä hän on?" Heidi kysyi hiljaisesti.
"Höpsö! Ei minulla ole vaimoa eikä tyttöystävää, asun vain vanhempieni ja siskoni kanssa!" Benny huudahti naurahtaen perään. Sitten hän astui hieman lähemmäs Heidiä.



Varovasti Benny kietoi kätensä Heidin ympärille ja halasi häntä. Enää he eivät halanneet samalla tavalla kuin ennen, nyt siinä oli mukana jotakin enemmän... Kumpikin tunsi, että siinä oli kysymys jostakin muustakin kuin pelkästä ystävyydestä. Sitten he kävelivät käsikädessä vähän matkan päähän ikkunoista.



Benny piti Heidiä kädestä kiinni katsoen tätä syvälle silmiin. He olisivat halunneet tämän hetken kestävän ikuisuuden, mutta aikaa ei voinut pysäyttää...



Benny käänsi katseensa ujona maahan.
"No, Benny? Mikä sinun on?" Heidi kysyi ihmeissään katsoen miestä lippalakkinsa maastokuvioisen lipan alta. Benny käänsi katseensa hitaasti takaisin Heidiin.



Nopeasti Benny antoi suukon Heidin huulille. Sitten hän irroittautui ja katsoi naista hymyillen vinosti. Hänen hymynsä kuitenkin hyytyi nopeasti.
"Anteeksi... En vain voinut... Ei kai se haitannut? Haittasiko?"



"Ei todellakaan haitannut."



Bennyn lähdettyä vielä alakertaan juomaan päätti miehen yöksi kutsuma Heidi mennä jo nukkumaan Bennyn pari päivää sitten ostamaan parisänkyyn. Hän veti peiton päälleen ja nukahtikin väsyneenä melkein saman tien. Ei kestänyt kauaakaan, kun Bennykin saapui naisen viereen ja nukahti hänkin heti.



Aamulla Heidi lähti jo melko aikaisin kohti kotia. Autossa hän vielä vilkuili Bennyyn, joka seisoskeli hymyillen talonsa pihalla. Heidi vilkutti miehelle, jonka jälkeen katosi kulman taakse.



Alexandra heräsi pian Heidin lähdön jälkeen hänen puhelimensa sointiin. Hän otti kännykkänsä lattialta ja vastasi siihen.
"Mikä ihme siinä on kun pitää herättää ihmiset ties kuinka aikaisin aamusta?" nainen huudahti ärtyneenä.
"Alexandra, kello on jo kymmenen. Luulin sinun olevan jo hereillä, anteeksi", Ranen hiljainen ääni kuului langan toisesta päästä. Alexandra hätkähti. "Rane? Sinäkö siellä? Anteeksi! Luulin, että minulle soittaa joku typerä lehtimyyjä... Olen todella pahoillani!"



Puettuaan, syötyään ja muut aamutoimet suoritettuaan Alexandra päätti lähteä teatterille. Hän halusi muusikoksi, oli aina halunnut, joten teatterille oli päästävä töihin. Hän soitti taksin, sillä Benny sanoi tarvitsevansa tänään autoa. Pian taksi jo saapuikin ja Alexandra astui sen kyytiin.
"Tuikkusilmä-teatterille, kiitos."



Matkaan ei kestänyt kauaa ja niin Alexandra astui maksettuaan ulos taksista. Hän kipitti teatterin ovelle ja avasi sen. Hän käveli sisään katsellen ympärilleen.



Kesti jonkin aikaa, mutta lopulta Alexandra tallusti leveästi hymyillen ulos teatterista. Hän oli ilman muuta saanut paikan! Tästä se alkaisi, vielä joku päivä hänestä tulisi oikea rock-tähti, ja sitten kaikki saisivat olla hänestä ylpeitä. Sen kunniaksi Alexandra tilasi jälleen taksin ja käski tämän ajamaan Polskipisteelle.



Alexandra tallusti nopeasti tekemään itselleen drinkin. Hänen sitä juodestaan kuului tuttu ääni hänen takaansa.
"Alexandra!" Rane huudahti ja lopetti siskonsa kanssa tanssimisen. "Tule tänne!" Alexandra joi drinkkinsä nopeasti ja kiiruhti sitten Ranen luo.



Alexandra astui Ranen eteen. Mies halasi toista nopeasti.
"Tanssittaisiinko?" hän kysyi sitten. Alexandra nyökkäsi nopeasti ja niin he aloittivat tanssin, joka jatkuikin hyvin kauan.



Sillä välin Benny oli kutsunut Heidin ulos. Benny seisoskeli lammen ylittävällä sillalla, kun Heidi viimein ilmestyi hänen näkökenttäänsä.
"Hei, Benny", nainen tervehti hymyillen ja tallusti Bennyn luo.



Benny otti varovasti Heidin kädestä kiinni.
"Minulla on sinulle jotakin asiaakin, en kutsunut sinua tänne turhan takia...", Benny aloitti sormiaan katsellen. Heidi katsoi Bennyä ihmeissään.
"Niin, tuota... Ajattelin vain, että kävisikö sinulle, jos me, tuota... Seurusteltaisiin?"



"Tottakai!" Heidi huudahti iloisena. Bennyn suupielet vääntyivät hymyyn ja tämä antoi tyttöystävälleen kevyen suukon. "Entä kävisikö sinulle, jos lähdettäisiin Polskipisteelle?" Heidi kysyi sitten. Benny nyökkäsi ja lähti jo juoksemaan kohti autoa.



Benny ajoi Heidi kyydissään nopeasti Siimalan fisupuistolta Polskipisteelle ja parkkeerasi auton. Heidän päästyään sisään kaksikko asettui stereoiden eteen. Heidän huomaamattaan Alexandra saapui Polskipisteen vessoista ja asteli tiskille ottaakseen toisen juoman. Hän huomasi heti Bennyn seisoskelevan jonkun kanssa taaempana, mutta he näyttivät vain juttelevan.



Juuri kun Alexandra tuli siihen tulokseen, että Benny oli vain jonkun ystävänsä kanssa ulkona, Benny kiersi kätensä Heidin ympärille ja suuteli tätä. Alexandra laski huolimattomasti lasinsa tiskille ja lähti juoksemaan kohti Bennyä ja Heidiä ihmetellen, miksei Benny ollut kertonut tuosta naisesta perheelleen.



Alexandran saapuessa paikalle Heidi lähti vaistomaisesti pois poikaystävänsä siskon edestä. Hän katsoi ihmeissään Alexandraa.
Eikö Benny ole kertonut minusta kenellekään? Eikö hän olekaan kanssani tosissaan? Heidi mietti itsekseen kävellessään vähän matkan päähän sisaruksista. Vaikka toisaalta, ehkä hän ei ole ehtinyt... Mistäs sitä tietää.



"Onhan se mukavaa, että olet löytänyt tyttöystävän, mutta miksi et ole kertonut? Oletteko olleet kauankin yhdessä?" Alexandra aloitti tivaamisen.
"Ehei, siskoseni, älä käsitä väärin. Aioin kyllä kertoa, mutta miten olisin voinut ehtiä? Aloimme seurustelemaan tänään, juuri ennenkuin tulimme tänne!"



Sitten Bennyn ilme vaihtui hieman huolestuneeksi.
"Ethän kerro äidille ja isälle? Haluan ehdottomasti kertoa asian itse", mies varmisti.
"En kerro, lupaan. Kunhan sinäkin sitten lupaat kertoa!"
"No tietysti. Olisin muutenkin kertonut heti, kun mahdollista", Benny vakuutti hymyillen.



Alexandra oli jo lähdössä, kunnes muisti vielä yhden asian.
"Ainiin, voisitko viedä minut kotiin? Taksi on aika kallis ja olen joutunut maksamaan siitä tänään jo kaksi kertaa. Kaikenlisäksi minun pitäisi säästää omaan asuntoon, mutta en minä tällä menolla koskaan pääse muuttamaan, jos joudun tuhlaamaan kaikki rahani taksiin!" Benny nyökkäsi ja Alexandra kiitteli pari kertaa ennenkuin siirtyi Heidin eteen. "Anteeksi, että häiritsin", hän sanoi virnistäen. Alexandra lähti jo ulos, kun Benny vielä kutsui Heidin tulemaan heidän luokseen kylään.



Heidän päästyään kotiin Alexandra kiirehti sisään, kun taas Heidi ja Benny jäivät vielä pihaan keskustelemaan.
"Benny..." Heidi aloitti laskien kätensä Bennyn olalle. "Miksi et ole kertonut minusta perheellesi? Etkö ole ehtinyt vai etkö aiokaan kertoa? Haluatko, että... Pidämme suhteemme salassa muilta? Etkö olekaan tosissasi?" nainen kysyi lopulta. Benny katsoi tyttöystäväänsä pienesti hymyillen.
"Tietenkin haluan suhteemme julki! En ole ehtinyt vielä kertoa siitä, mutta lupaan kertoa heti..." Benny aloitti vilkaisten kelloaan, "huomenna. Kello on jo niin paljon, etten viitsi enää alkaa selittämään heille, mutta lupaan että kerron heti huomenna! Ja sinä saat olla vieressäni. Jääthän yöksi?" Heidi mietti hetken ja nyökkäsi sitten.



Heidi ja Benny hipsivät nopeasti sisään kaikkien muiden jo mentyä nukkumaan. Hekin tallustivat väsyneinä yläkertaan ja nukahtivatkin heti sänkyyn päästyään.



Heti huomenissa Benny ja Heidi kävelivät käsikädessä alakertaan ja Benny huuteli vanhempiaan paikalle. Pian Bianca kiiruhtikin heidän luokseen.
"Heimo lähti jo aikaisin kaupungille, mutta voittehan kertoa asianne minulle", Bianca selitti Bennyn kysyessä isäänsä.
"No tuota... Tässä on Heidi, ja hän on, tuota... No, sanon asian nyt suoraan. Heidi on tyttöystäväni." Bianca katsoi vuoroin Bennyä, vuoroin Heidiä.
"No mutta sehän on... todella hienoa, että olet löytänyt viimeinkin tyttöystävän!" hän huudahti sitten.
"Heimolle voitte kertoa sitten kun hän tulee", Bianca sanoi vielä ja lähti sitten takaisin omiin askareihinsa.

***



Aika kului ja Heidiä alkoi näkymään Flynnien talossa yhä useammin. Eräänä päivänä Alexandra näki Heidin yksinään seisoskelemassa keittiön ulkopuolella ja päätti mennä juttelemaan tälle. He juttelivat hetken aikaa, kunnes Alexandra otti puheeksi omilleen muuttamisen.
"Kyllä minun pitäisi mielestäni jo muuttaa muualle. En ole perijäkään, joten en aio viettää koko elämääni perheeni kanssa asuen", hän sanoi. Heidi mietiskeli hetken kunnes keksi vastauksen Alexandran pulmaan.
"Minulla on ehdotus."



"Taloni on tuossa ihan lähellä. Benny on jo ehdotellut minulle yhteenmuuttoa, ja minusta alkaa tuntua, että nyt olisi sopiva aika. En vain tiedä, kenelle myisin asuntoni. Sinähän voisit saada sen, eikä sinun edes tarvitsisi maksaa paljoa, olethan tuttuni! Jospa sinä siis muuttaisit minun asuntooni ja minä muuttaisin tänne. Se olisi mollemmille hyvä kauppa!" Heidi selitti innoissaan.



Alexandra katsoi Heidiä innoissaan. "Oletko tosissasi? Tuohan on mahtava idea! Koska voisit esitellä minulle asuntoasi?" hän sai lopulta sanotuksi.
"Vaikka heti, jos se vain sinulle käy!" Heidi sanoi iloisena. Alexandra nyökkäsi ja he lähtivät yhdessä ulos, kohti autoa.



Pian Alexandra oli jo hypännyt autoon ohjaajan paikalle ja Heidi hänen vierelleen, joten matka sattoi alkaa. Heidi neuvoi Alexandralle tietä ja tämä painoi innoissaan kaasua toivoen, että he pääsisivät asunnolle mahdollisimman pian.



Matka taittui melko nopeasti ja Alexandra parkkeerasi auton huolimattomasti. Heidi avasi oven ja he tallustivat sisään.
"Saat tutkia paikkoja ihan rauhassa", Heidi sanoi Alexandralle hymyillen.



Alexandra tutki nopeasti kaikki huoneet ja viimeisenä hän suunnisti makuuhuoneeseen.
"Sänky ainakin on mukavan pehmeä", hän naurahti itsekseen istuessaan joustavalle sängylle. Hän oli hyvin iloinen siitä, että Heidi oli sanonut hänelle, että jos hän muuttaa tänne, niin hän saa myöskin melkein kaikki tavarat lukuunottamatta muutamia henkilökohtaisia tavaroita.



Heidi istui jännittyneenä ruokapöydän ääressä odottaen Alexandran mielipidettä. Viimein Alexandra sitten saapui makuuhuoneesta ja asteli ruokapöydän luo istuakseen Heidiä vastapäätä.



"No, mitä mieltä olet?" Heidi kysyi hymyillen pienesti.
"Tämä kotihan on vallan viehättävä! Tottahan toki suostun tarjoukseesi, sillä haluan muuttaa pois kotoa ja tämä talo on oikea unelma ensimmäiseksi omaksi kodiksi", Alexandra sanoi lopulta. Heidi katsoi häntä hyvin iloisena.



"Todellako? Haluatko siis muuttaa tähän?" Heidi huudahti hymyillen leveästi. Alexandra nyökkäsi katsoen sitten kelloaan.
"Minun täytyy nyt kiiruhtaa töihin. Olipa onni, että otin työvaatteeni mukaan!" Sen sanottuaan nainen kävi nopeasti vaihtamassa vaatteensa vaatehuoneessa.



Sitten Alexandra laittoi tavalliset vaatteensa kassiinsa ja lähti ovelle.
"Kiitos paljon esittelystä. Muutan tähän taloon aivan varmasti!" hän huusi vielä ovelta ja lähti sitten ajamaan perheensä valkealla autolla kohti teatteria.



Ei Heidikään kauaa yksin kotona viihtynyt, vaan päätti kotona nyhjöttämisen sijaan lähteä kertomaan hyvät uutiset Bennylle. Hän oli hyvin iloinen siitä, että pääsisi viimein muuttamaan rakkaan Bennynsä luo!



Heidi juoksi koko matkan, joten pian hän olikin jo päässyt Flynnien talolle. Hänen päästyään sisään Benny pyysi tätä jälleen tulemaan yläkertaan, jossa he saisivat keskustella rauhassa, aivan kahden.



Heidän päästyään yläkertaan Heidi kertoi Bennylle sen, että on valmis muuttamaan miehen luo. Sen jälkeen hän kertoi vielä siitä, että Alexandra muuttaisi hänen vanhaan asuntoonsa. Benny katsoi Heidiä iloisena.
"No mutta tuohan on mahtavaa!" hän huudahti hymyillen ja halasi tyttöystäväänsä.



Yhteenmuuton kunniaksi Heidi päätti hieman uudistaa tyyliään. Hän kävi kampaajalla ja heitti vanhan, oranssin lippalakkinsa suoraan roskakoriin. Hän uudisti myös vaatevarastonsa ja kiirehti sitten Bennyn luo, joka kehui Heidiä niin kauan, kunnes miehen kurkku oli täysin kuiva ja hänen oli mentävä juomaan.



Muutaman päivän päästä Heimo ja Heidi olivat yhdessä ruokapöydän ääressä syömässä aamiaiseksi Biancan tekemää herkullista limettipiirakkaa.
"Olit sinä kyllä todella kiltti, kun annoit Alexandralle asuntosi niin pienellä hinnalla", Heimo sanoi kääntyen katsomaan Heidiin. Heidikin lopetti hetkeksi syömisen.
"Niin, no... Minä nyt olin muutenkin jossain vaiheessa muuttamassa tänne, joten miksikäs ei Alexandra voinut samalla muuttaa minun vanhaan asuntooni", hän sanoi hymyillen. Heimo nyökkäili leikaten sitten haarukallaan piirakastaan suuren palan.



Syötyään Heidi tiskasi astiansa ja lähti yläkertaan. Siellä hän näki Bennyn täysin uppoutuneena keksijänpöytänsä käyttöön.
"Benny?" Heidi herätti miehen takaisin todellisuuteen. "Alexandra lähtee tänään. Etkö aio mennä sanomaan hyvästejä?"
"Ai, tosiaan", Benny sanoi nopeasti jättäen keksijänpöytänsä rauhaan ja lähtien alakertaan hyvästelläkseen sisarensa.



Parin tunnin kuluttua Alexandra lähti kävelemään pois. Hän heilutti vielä perheelleen ja Heidille ja lähti sitten kohti uutta kotiaan. Heimo olisi kyllä tarjonnut hänelle kyydin, mutta toinen sanoi mieluiten kävelevänsä, sillä talolle ei ollut lainkaan pitkä matka. Tavaransakin hän oli sinne kuskannut jo etukäteen, ja nyt käveli rauhallisesti luonnosta ja maisemista nauttien. Tästä alkaisi hänen uusi elämänsä, hänen oma elämänsä.

~~~~

Anteeksi otsikosta, joka on täysin surkea. Samoin siitä, että osa on vähän sekava ja välillä hyppii. Jokatapauksessa kommentoikaa ja kertokaa mielipiteenne!